Poikkeava blogi eli savolaisittain poekkeeva loki on osio josta löydät kirjoituksia Savo Volleystä, lentopallosta ja kaikesta muusta mielenkiintoisesta maan ja taivaan väliltä.

Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa.

 Tatu Säisä   20.04.2018, 13.15

Olin 4 vuotias mukelo, kun ensimmäistä kertaa kokeilin ylettyvätkö kädet miesten lentopalloverkon alanauhaan. Itkuhan siinä pääsi kun varvistamallakaan ei verkkokosketukseen kyennyt.

Siitä hetkestä ei mennyt kuin 22 vuotta, kun seisoin keskitorjujan paikalla täydessä Kuopiohallissa. Yleisö taputti seisaaltaan ja mietin kuinka korkealle saan käteni ulottumaan, jotta voin auttaa joukkuetta voittamaan mestaruuden Savoon ja silloiseen joukkueeseeni Pielaveden Sampoon.

Ottelusta en paljon muuta muista, kuin viimeisen erän hetken jolloin Normunds Veinbergs astui syöttämään. Sama henkilö joka oli meidät kaatanut kahdella edellisellä kaudella finaaleissa. Vieressä Timo ”Dole” Tolvanen vinkkasi, että ”katoppa kuka männöö syöttämään” ja iski silmää… ottelu kuitenkin voitettiin ja päästiin juhlimaan mestaruutta. Se hetki on sellainen jonka haluaa muistaa koko loppuelämän.

Lentopallo onkin tarjonnut unohtumattomia elämyksiä niin hyvässä kuin huonossakin. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka laji on vaikuttanut minuun ja millaista minun elämäni olisi ilman lentopalloa. Itse uskon, että elämäni olisi täysin erilaista. Lentopallo on antanut minulle valtavan määrän positiivisia vaikutuksia. Urheilu on kasvattanut minua siinä missä omat vanhempanikin.

 

Nyt kun oma ura on ohi, olen alkanut enemmän miettimään mitkä tekijät mahdollistivat aikoinaan kehittymiseni ammattiurheilijaksi. Olen alkanut arvostamaan entistä enemmän sitä valtavaa työmäärää kaikkien seurojen taustalla. Ne ihmiset ovat tehneet vapaaehtoista pyyteetöntä työtä eri joukkueissa joissa sain pelata varsinkin Savon alueella. Ilman sitä työtä ei minusta olisi tullut ammattilaista. En olisi juniorina saanut niitä puitteita ja mahdollisuuksia, enkä sitä myötä olisi ikinä ulkomaillekaan päässyt pelaamaan.

Mikä onkaan nyt panokseni siihen, jotta seuraava sukupolvi saa mahdollisuuden elää samaa urheilijan elämää savolaisessa lentopallossa tai muussa urheilussa? Mikä onkaan se tapa, jolla pääsee vaikuttamaan myös niihin nuoriin joista ei koskaan tule ammattiurheilijoita, vaan tukemaan liikunnallisia nuoria jotka nauttivat lentopallosta ja urheilusta?

Pelaajaurani päätin lopetella vuonna 2014, jolloin alkoi tuntua siltä ettei enää ollut pelaajana annettavaa joukkueelle. Alkoi olemaan kaikenlaisia pikkuvaivoja ja pelaaminen ei tuntunut enää mukavalta. Olin kuitenkin kiinnostunut urheiluseuran elämästä ja siitä millaista seuratoiminta Savossa on. Olin jo vuoden ollut Sampo Volleyn mukana tekemässä myyntiä ja markkinointia varsinkin kuopiolaisille yrityksille. Järjestettiin VIP-bussilla reissuja Pielaveden otteluihin ja muita tapahtumia kuten esim. Kuopiohalliin Robinin konsertti nuorille. 

Lähdimme kauden 2014 loppupuolella tekemään Pielaveden lentopallon primus motorin Timo Perälän kanssa radikaalia suunnitelmaa siitä mitä savolaisen lentopallon tulevaisuus voisi olla. Pielaveden Sammon osalta näytti siltä, ettei seuralla ollut mahdollista jatkaa aikaisemmalla toimintamallilla, joten lähestyimme konkreettisesti Kuopiota ja teimme suunnitelmia joissa oli ajatuksena pitää lentopalloilijoiden työpaikat Savossa.

Kauden loputtua olimme tehneet suunnitelmat uuden seuran (tuleva LEKA Volley) osalta melko valmiiksi, mutta Pielaveden Sampo sai rakennettua hyvän konseptin Siilinjärven kanssa, joka mahdollisti toiminnan jatkamisen. Tämä tarkoitti sitä, että meidän oli tehtävä päätös jatketaanko LEKA Volleyn rakentamista vai ei. Päätettiin jatkaa ja sitä ei ole tarvinnut katua! 

Neljän vuoden ajan meillä on ollut mainioita kahinoita paikallisotteluissa, mutta samalla olemme pysyneet rakkaissa väleissä Sammon ydinhenkilöiden kanssa, vaikka varsinkin media on yrittänyt meistä muokata toistemme vihaajia. Urheilu ei ole tullut, eikä saa tulla kiistakapulaksi siviilielämään.
 

LEKA Volleyssa päästiin luomaan nuorekasta toimintatapaa ja rakentamaan varsinkin yhteistyökumppaniverkostoa laajaksi. Vauhtia oli paljon ja henkilökohtaisesti yhdistin vielä pelaamisen joukkueessa toimien samalla seuran managerina. Jälkeenpäin mietittynä en ymmärrä miten pääkoppa on pysynyt siinä vauhdissa mukana. Seura perustettiin toukokuussa ja syksyllä piti pelata ensimmäinen liigaottelu, vaikka ei ollut tietoa edes kotisalista tai rahoituksesta.

Aloittaminen ei olisikaan ollut mahdollista ilman LEKA:n seurajohtoa, jonka vetäjänä toimi Ilkka Sammelvuo. Koko porukka otti vastuuta ja pelasimme jo ensimmäisellä kaudella puolivälierissä. LEKA Volley pyrki myös tekemään asioita uusilla tavoilla, joista parhaana esimerkkinä Saku Määtän ideoima LEKA Battle-ottelutapahtuma, jossa lipputulot ohjautuivat alueen junioriseuroille. Battle palkittiin ensimmäisenä vuotena vuoden lentopalloilmiönä. Neljän vuoden aikana seura vakiinnutti paikkansa liigajoukkueena, jonka toiminta oli taloudellisesti hyvällä mallilla.

Kipinä Timo Perälän kanssa käydyistä keskusteluista visioineen oli jäänyt kytemään. LEKA Volleyta voidaan kuvailla monilla sektoreilla ”perus liigaseuraksi”. Sampo Volleyta taas kestomenestyjäksi. Yhtenevät visiomme ja isommat harppaukset liigajoukkueen toimintamallin suhteen vaativat isompia tekoja, joilla voidaan kurkottaa niihin tähtiin joita ei ole aikaisemmin päässyt kokemaan.

Uusi aika

Nyt ei ole Sampo Volleyta, eikä Leka Volleyta. On Savo Volley. Voi kun tietäisitte kuinka herkkiä hetkiä koin pelaajaurallani, mutta se ei ollut mitään verrattuna viimeaikaiseen. Voi kuinka sanoilla voisin tässä ilmaista itseäni riittävästi, kuinka monta tunteellista hetkeä olen viettänyt talkoolaisten, pelaajien, hallitusten jäsenten ja fanien kanssa tähän yhdistymiseen liittyen. On itketty, on naurettu. Mutta mikä tärkeintä, on halattu ja tsempattu. Se lämpö ja toivo jonka olemme saaneet Savo Volleyn matkaan mukaan on tärkein voimavara tässä uudessa alussa. Vaikka urheiluromantikoille Sampo on Sampo ja LEKA on LEKA, niin viesti on selkeä. Yhdistymistä ymmärretään. Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa.

Savo Volley

Miten tähän ollaan päädytty? Siirryin LEKA Volleyn puheenjohtajaksi keväällä 2017, toimin samalla Vesileppis Areenan toimitusjohtajana, sekä Sunsets Kuopio beach volley –tapahtuman tapahtumapäällikkönä. Meillä LEKAssa oli päätoimisena työntekijänä Kai Ranta-Pere, jonka kanssa monesti spekuloimme, mitä pitäisi tehdä että seuratoiminta saataisiin vietyä seuraavalle tasolle. Syksyllä oli luvassa Mestaruusliigan infotilaisuus Etelä-Suomessa, jonne lähdimme Sammon puheenjohtajan Timo Perälän kanssa samalla kyydillä. Pelaajat ja valmentajat liikkuivat eri kyydissä, joten saimme rauhassa sparrata toistemme toimintaa. Keskustelimme hyvistä ja huonoista puolista molemmissa seuroissa ja jossain vaiheessa aloimme heittelemään lauseita ”mitähän me saataisiin yhdessä aikaan”.

Kotimatkalla rakensimme ”haamubudjetin” yhteisillä resursseilla ja siitä syttyi ensimmäinen konkreettinen kipinä yhdistymisestä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Kertasimme molempien seurojen yhteistyökumppaneiden määrän ja heidän mahdollisen innokkuutensa lähteä mukaan. Edelleen näytti todella hyvältä, vaikka laskimme kuinka paljon lisäresursseja isompi kumppanimäärä todellisuudessa vaati.

Monesti yhdistymisessä lasketaan vain kumppanuudet yhteen ja unohdetaan yritysten todellinen halu/syy olla mukana, ja unohdetaan että isompi kumppanimäärä vaatii enemmän yhteydenpitoa ja toimenpiteitä kumppaneille. Tähän hommaan meillä tuli heti yksi henkilö mieleen -Petteri Ervasti, joka on tehnyt omat kannuksensa Kokkolan Tiikereissä ja Muuramen Lentopallossa.

Muutaman viikon edetessä aloimme miettiä SWOT –analyysin avulla todellisia uhkia ja mahdollisuuksia. Koko projekti jäi hetkeksi taka-alalle, koska emme keksineet kuinka rikotaan uhkakuva ”juurettomuudesta”. Kuinka nykyiset kannattajat/talkoolaiset ottaisivat vastaan näin suuren muutoksen. Miksi meitä seurattaisiin tai miksi kumppanit haluaisivat olla meidän mukana.

Meidän oli keksittävä jotain erilaista. Budjetti näytti edelleen hyvältä ja meillä oli mahdollisuus tehdä jotain mitä ei kukaan muu ole koskaan tehnyt. Perustettiin oma työryhmä, jossa oli pari henkilöä molemmista seuroista. Tällöin ei vaarannettu kummankaan seuran työtä meneillään olevan kauden osalta, koska edelleen pidettiin isona todennäköisyytenä, että mennään jatkossakin omina seuroina. Haluttiin kuitenkin katsoa myös sinne tulevaisuuteen ja unohtaa lähitulevaisuus.

Itseasiassa aika erikoinen tilanne, että keskustellaan yhdistymisestä silloin kun molemmilla on ihan hyvä tilanne, eikä kumpikaan ole vaikeuksissa. Yleensä yhdistymisistä puhutaan vasta sitten kun vähintään toisella menee huonosti. Halusimme katsoa kauas tulevaisuuteen.

Sitten tuli idea, että pelataan koko Savon alueella ja tehdään kullakin paikkakunnalla varainhankintaa paikallisille junioriseuroille. Mikä olisikaan mahtavampaa, kuin tehdä paikkakunnalle tapahtuma, jossa paikalliset seurat tekevät itselleen rahaa toimintaan.

Monet olivat alkuun skeptisiä. Kyseltiin, miten siihen voi olla urheiluseuralla varaa. Muokattiin budjetti niin että sen lipputulot vedetään minimiin, edelleen näytti hyvältä. Vaikka kaikessa laskennassa oltiin pessimistejä ja laitettiin pienet katsojamäärät ja lisäksi niistä annetaan puolet seuroille - se oli siinä! Näytti hyvälle jopa sen jälkeen, kun laskettiin budjettiin ainoastaan runkosarjan ottelut ja kasattiin kilpailukykyinen joukkue.

Sen jälkeen esiteltiin ehdotukset molempien seurojen organisaatioille ja muutamille pitkän historian urheilun parissa omaaville yhteistyökumppaneille. Kumppaneiden mielipide oli elintärkeä, koska seuran tulevaisuus perustuu paljolti siihen miten kumppanit uuden konseptin kokee. Vastaanotto oli loistava ja useat kumppanit joita ei aikaisemmin kiinnostanut olla vain ammattiurheilussa mukana sanoivat, että yhteiskuntavastuun kautta heille tulee motivaatio olla mukana. Toiset haluavat olla vain omalla paikkakunnalla, mutta osa haluaa näkyä koko Savon alueella, tähän ei ollut aikaisemmin mahdollisuutta.

Kun valmistelut oli tehty perinpohjin, aloitimme operatiivisten resurssien kartoittamisen. Ensimmäisenä piti sopia roolit nykyisten organisaation tahoille. Seuran pomo ja laivan kapteeni oli ehdottomasti Timo Perälä, jonka näytöt ovat kiistattomat. Antti Siltala tulee hoitamaan urheilutoimenryhmän, jota myöskään ei varmaan paljon tarvitse perustella.

Myyntiin jo aikaisemmin mainitsemani Petteri Ervasti. Sitten alettiin puhua siitä, että miten meidän tulee näkyä uutena ja nuorekkaana seurana, joka kuitenkin arvostaa savolaisia lentopallon juuria. Halusimme seuraan henkilön, joka kantaa vastuun paikkakuntien tapahtumista, niiden näkyvyydestä ennen tapahtumaa ja lisäksi määrää sen miltä ja missä seura näkyy ja kuuluu. Tähän hommaan oli ykkösvaihtoehtona Valtimolla syntynyt, Nummelassa kasvanut sittemmin helsinkiläistynyt Raine Aarre Siltala, joka on lentopallopiireissä tuttu, mutta myös muidenkin lajien sisällä arvostettu mediapersoona. Kun viimeinenkin palikka oli hitsautunut kohdilleen, olimme valmiita etenemään konkretiassa.

Sitten kasaantui hallitus, johon haluttiin osaamista yritysten talouselämästä, sekä laajoja verkostoja. Hallituksessa jokaiselle henkilölle on oma mandaatti, mutta kiinnitettiin myös paljon huomiota siihen, että saadaan henkilöitä ympäri Savoa mukaan myös seurajohtoon.

Savolaisten arvostus ja tuki

Olen vuosittain kuullut kauniita tarinoita savolaisilta ihmisiltä liittyen lentopalloon. Yksi asia toistuu muistoissa: KuPS-Volleyn aikakausi ja täpötäydet Kuopiohallin ottelut. Ne muistot kantavat edelleen sukupolvelta toiselle, siinä missä Varkauden Tarmonkin dynastia ja monta muuta savolaista lentopallon menestystarinaa.

Monilla kolmeakymppiä lähestyvillä ihmisen aluilla muistoissa on se hurmos joka lentopallolla oli Savossa. Samaa hurmosta on ollut myös LEKA:lla ja Sammolla ihan konkreettisestikin. Niitä muistoja me haluamme synnyttää uudelle sukupolvelle ja tarjota paluun niihin hetkiin kokeneemmillekin urheilun ystäville.

Ei ole taikatemppuja joilla saamme yritykset ja ihmiset taaksemme. Luottamusta ja arvostusta ei rakenneta hetkessä. Me kuitenkin uskomme Savo Volleyssa yhteiseen hyvään. Haluamme luoda ikimuistoisia ottelutapahtumia. Haluamme tarjota elämyksiä. Haluamme olla se seura joka pyrkii aina yhdistämään, ei erottamaan. Toivomme että jokainen lähtee pelistä hymyssä suin kotiin. Haluamme uskoa että yhteiskuntavastuullinen toimintamme on vetovoimatekijä ja ihmisiä yhdistävä asia. Uskomme että identiteetti ja juuret rakentuvat yhteisen hyväntekemisen puolesta jossa kaikki saavat olla mukana.

Haluamme tehdä yhteistyötä yli lajirajojen. Arvostamme taiteilijoita. Muistamme urheiluromantikkoja ja lapsiperheitä. Emme unohda kaveriporukoita jotka haluavat viettää iltaansa tapahtumissamme. Emme eriarvoista ketään.

Meillä on tämä yhteinen pallo jonka savolainen lentopalloperhe on aikanaan ilmaan laittanut. Sampo Volley ja LEKA Volley ovat muiden alueen seurojen kanssa jatkaneet sen pallon ilmassa pitämistä. Me toivomme että Savo Volleysta tulee se seura jonka keskiössä ovat ihmiset, tarinat ja yhteiskuntavastuu. Ensin arvostus, sitten menestys.

Laitetaanko pallo vielä ylemmäs ilmaan ja juhlitaan yhdessä vuoden päästä keväällä, jos olemme onnistuneet tuomaan iloa ihmisten elämään? Juhlitaan vielä enemmän jonain vuonna, jos menestymme myös Mestaruusliigassa. Ensin arvostus, sitten menestys.

Arvostusta ei ansaita sanoilla. Nyt on tekojen aika. Yhdessä pystymme mihin vain.

Hallituksen puheenjohtaja, Tatu Säisä

Lue tästä seuramme arvot.