Poikkeava blogi eli savolaisittain poekkeeva loki on osio josta löydät kirjoituksia Savo Volleystä, lentopallosta ja kaikesta muusta mielenkiintoisesta maan ja taivaan väliltä.

Vai ei mistään kotoisin? Voe tokkiisa, ollaanhan myö Savosta!

 Tapio Hartikainen   30.07.2018, 10.00

Savo Volley

Savo Volleyn perustaminen innoitti Savon Sanomien pilapiirtäjä Toivasta kuvittelemaan, miltä näyttäisi jos Losomäellä pelattaisiin SM-lentopalloa.


Kun Savo Volleyn perustaminen julkistettiin, ei juuri poikkipuolista sanaa kuulunut. Ei Kuopion toriparlamentissa, ei lentopalloväen keskuudessa, ei mainosrahakirstujen vartijoiden illanistujaisissa.

On hienoa, että kaksi seuraa yhdistää voimavaransa. Kimpassa kerätyt resurssit tarkoittavat parempaa urheilullista menestystä, se tarkoittaa parempaa taloudellista menestystä, mikä taas tuo enemmän pelimenestystä. Myönteinen kierre on valmis. Olemme jälleen nostamassa savolaista lentopalloa valtakunnan huipulle - miksei menestymään Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Vaan sitten kun uutuuden viehätys oli hieman laantunut, alkoi kuulua soraääniä.

Epäilevät Tuomaat, Jaskat ja Veikot korottivat ääntään.

Mikä se on tällainen joukkue, joka pelaa kotiottelunsa kahdeksalla paikkakunnalla? Missä on sen kotisali? Missä sillä on kotietu? Mistä se löytää yleisönsä, joka voisi sanoa "tämä on meidän joukkueemme"?

Eihän se ole mistään kotoisin!

Ihan hyviä pointteja. Ymmärrän hyvin sitä Pielaveden Sammon ikikannattajaa, joka kokee nyt, että hänen omaa joukkuettaan ei enää ole. Miksi kannattaisin porukkaa, joka käy täällä pelaamassa vain kerran pari vuodessa?

Enää ei voi mennä tuttuun ja turvalliseen kotihalliin, tuttuun makkaran tuoksuun, tutun ovimiehen moikattavaksi.

Minä itse olin – ja olen edelleen – yksi noista epäilijöistä.

Tunnustan vakavasti miettineeni, kuinka vaikea ongelma Savo Volleylle tulee olemaan oman identiteetin löytyminen. Urheilullista menestystä näyttäisi olevan tulossa, okei, mutta hyväkään menestys ei kanna pitkän päälle, jos joukkue ei löydä kotiaan.

Edessämme on nyt hieman erilainen joukkue kuin aiemmin. Joukkue, johon yleisön suhde tulee olemaan toisenlainen.

Ymmärtääksemme tulevaisuutta meidän on ensin palattava ajassa taaksepäin. Joskus takavuosina oltiin nimittäin aivan toisessa ääripäässä.

Esimerkiksi kelpaa KuPSin - siis sen jalkapallo-KuPSin - kultaiset ajat 1950-, 60- ja 70-luvulla.

Mestaruuksia tuli, hoppee oli häppee.

Silloin KuPS oli selkeästi kuopiolaisten joukkue. Pelaajista valtaosa oli kaapunnin poekia, oman juniorikasvatuksen tuotteita.

Pitkin hampain hyväksyttiin, kun Haukiniemen Hakasta porukkaan otettiin Ossi Loikkanen tutkapariksi omalle Rissasen Ollille.

Myös lentopalloilussa joukkueet muodostettiin enimmäkseen oman paikkakunnan kasvateista.

Jossain vaiheessa alettiin ymmärtää, että lajissa kuin lajissa kansallinen – ja ennen kaikkea kansainvälinen – taso oli noussut niin paljon, että omista junioreista ei kerta kaikkiaan saanut kokoon enää menestyvää kokoonpanoa.

”Oman kylän joukkueeseen” hankittiin vahvistuksia kotimaasta ja ulkomailta.

Fanit joutuivat tähän tottumaan, ja pienen harjoittelun jälkeen vierastyöläiset hyväksyttiin osaksi ”meidän joukkuetta”.

Pelikentälle juoksi kuitenkin edelleen porukka, joka oli vahvasti sitoutunut yhteen paikkakuntaan. Lentopallossa Sampo oli Pielavedeltä, LEKA Kuopiosta. Fanit pitivät mustasukkaisesti kiinni omasta joukkueestaan, ja naapurikunnan porukka oli kilpailija, ellei peräti vihollinen.
 
Nyt on faneilla jälleen opettelemisen aika.

Ajat entiset eivät enää palaa.

Oman kylän joukkueita ei enää huipputasolla ole, ei missään lajissa.

On ajateltava laajemmin.

Savo Volley on nyt ottanut seuraavan askeleen – se on kaikkien savolaisten joukkue.

Tehtävä ei ole mahdoton: katsokaa vaikka Oulun Kärppiä, joka väittää olevansa koko Pohjois-Suomen joukkue. Eikä ole väitteessään aivan väärässä. Kuunnelkaas seuraavan kerran, kun Kärppien kannattajat laulavat Maamme-laulua. He nimittäin laulavat siitä vain sanan ”pohjoinen”.

Savo Volleyn kotiyleisö tulee Savosta.

Savolainen ihminen – oli hän kotoisin sitten Kuopiosta, Pielavedeltä, Pörsämäeltä – voi huoletta ja suurella kunnioituksella sanoa, että Savo Volley on meidän joukkueemme.

Savo Volleyn joukkue on rakennettu menestymään. Tähän saakka julki tulleet uutiset pelaajistosta, valmennuksesta, taustavoimista osoittavat, että rakentaminen on erittäin hyvällä mallilla. Eikä kaikkia uutisia ole vielä edes tätä kirjoitettaessa kuultu. Menestyvän joukkueen kelkkaan on helppo hypätä.

Pörsämäen Esson ikkunapöydän parlamentti voi lehteä lukiessaan olla iloinen ja ylpeä siitä, että meillä – Savossa – on tällainen valtakunnan huippujoukkue.

Nuo lukuisat paikkakunnat Savossa, missä Savo Volley pelaa kotiotteluitaan saavat vielä ekstrabonuksen. Pörsämäellä ei vielä taida olla mitat täyttävää lentopallosalia, mutta monella muulla paikkakunnalla päästään näkemään Suomen parasta lentopalloilua. Harvinaista herkkua, sanoisin.

On myös muistettava, että Savo on sen verran pieni alue, että kimppakyyti naapurikuntaan kotiottelua seuraamaan ei ole mikään ongelma.

Tulevalla kaudella monella pienellä paikkakunnalla nähdään niin korkeatasoista lentopalloa, ettei moista ole ennen tapahtunut. Savo Volley tuo mukanaan monta maajoukkuetason kaveria, ja veikkaanpa, että lentopalloharrastus saa monessa kunnassa uutta intoa ja sykettä.

Puhumattakaan nyt siitä, että kokonaan uudenlaisen konseptin mukaan Savo Volley antaa piristysruiskeen vierailemansa paikkakunnan junioreille – lajista riippumatta – lahjoittamalla puolet pääsylippujen ennakkomyynnistä paikkakunnan seurojen käyttöön.

Savo Volley ei ole pelkästään lentopalloseura – se on yhteiskunnallinen toimija.

Vaikka Savo Volley ei olekaan koottu kokonaan ”oman kylän pojista”, pelaajat ovat savolaisille suurilta osin tuttua porukkaa.

Jere Tuovinen – valmennusvastaava – on savolaisempi kuin Pörsämäen parlamentin puheenjohtaja.

Jukka Lehtonen ja Petteri Penttinen ovat vuosien ajan ihastuttaneet savolaiskatsojia. Nuoret lupaavat kyvyt Fedor Ivanov ja Severi Savonsalmi osoittavat, että maakunnassamme kasvaa koko ajan uusia pelaajia valtakunnan huipulle. Eetu Häyrinen edustaa savolaista lentopallo-osaamista jo toisessa polvessa.

Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivu sai aikoinaan vahvan kimmokkeen uralleen Sammon paidassa.

Entäpä sitten Antti ”Silli” Siltala?

Eikö olekin aika hyvä osoitus hankkeen tavoitteista, että maajoukkuetason pelaaja valitsee oman maakuntansa joukkueen sen sijaan, että jatkaisi uraansa maailmalla? Kysyntää Sillillä olisi varmasti ollut.

Sovitaanko, että jos joku joskus väittää, ettei Savo Volley ole mistään kotoisin, kokoonnumme rinkiin tuon tietämättömän ympärille ja lausumme yhteen ääneen ”Elä hupaja – myö ollaan kotosin SAVOSTA."


Tapio Hartikainen

Kirjoittaja on pitkän linjan urheilutoimittaja sekä Savo Volleyn tiedottaja.