LAJINSA VIIMEISET?

Olen käyttänyt viimeiset kaksi vuotta elämästäni tämän pienen, sisukkaan ja jokseenkin vaatimattoman ihmisryhmän tutkimiseen. Olen lukenut erilaisia tutkimuksia heidän erityispiirteistään, tulevaisuudestaan ja siitä, miten tätä joukkoa johdetaan.

Yksi asia on käynyt yhä selvemmäksi: tämä ihmisryhmä alkaa olla yhtä harvinainen kuin sukupuuton partaalla sinnittelevä saimaannorppa. Vielä niitä on, mutta suunta ei näytä hyvältä.

Tarkoitan niitä ihmisiä, jotka osallistuvat omasta halustaan – ilman pakkoa ja ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Sitä poikkeuksellisen pyyteetöntä joukkoa, joka jaksaa hymyillä kahvikupin voimalla katsojille illasta toiseen ja osallistuu siksi, että kokee sen merkitykselliseksi.

Olen puhunut tästä ihmisryhmästä aiemminkin. Silti juuri tässä ajassa heidän aitoutensa ja pyyteettömyytensä saa minussa joka kerta aikaan jotain. Se muistuttaa, ettei kaikkea voi mitata rahassa tai suoritteissa.

Jos tunnistit kuvauksesta itsesi, ensimmäinen ajatuksesi saattaa olla vaatimaton: ”Älä nyt kehtaa, ei tästä tarvitse numeroa tehdä. En minä mitään ihmeellistä tee – auttelen vain.” Juuri tuo vaatimattomuus tekee tästä joukosta niin erityisen.

Valitettavasti yksikään eteeni osunut tutkimus ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, miten tämän joukon määrää saataisiin kasvatettua. Tiedämme kuitenkin, että hyvällä johtamisella, selkeällä organisoinnilla ja suunnitelmallisuudella on suuri merkitys. Ilahduttavaa on huomata, että tutkimusten perusteella monissa lentopalloseuroissa juuri nämä asiat ovat hyvällä tasolla.

Ehkä liian harvoin puhumme siitä, mitä vapaaehtoistyö antaa tekijälleen. Tutkimukset osoittavat, että vapaaehtoistyöllä on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Se vahvistaa itsetuntoa, kasvattaa sosiaalisia verkostoja, lisää tyytyväisyyttä elämään, parantaa toimintakykyä ja tukee menestymistä niin työelämässä kuin opinnoissakin.

Ehkä meidän pitäisi kertoa näistä hyödyistä nykyistä rohkeammin. Emme siksi, että vapaaehtoisuudesta pitäisi tehdä kauppatavaraa, vaan siksi, että yhä useampi ymmärtäisi saavansa samalla myös itse paljon. Vapaaehtoistyö ei ole vain antamista – parhaimmillaan se on myös yksi merkityksellisimmistä tavoista voida itse paremmin.

Rakkaudella Reetta Nenonen

Savo Volleyn Toiminnanjohtaja

#vainyksisavo #toiminnanjohtajankynästä #savovolley