Savo Volleyn passari Petteri Penttinen pelaa sunnuntaina uransa liigapelin numero 500. Ainoastaan yksitoista pelaajaa on kautta aikain pukenut peliasuun useammin kotimaan pääsarjassa.
 
Runsas ottelumäärä kotimaassa tarkoittaa, että Penttinen ei ole juuri ulkomaita kierrellyt.
- Pariin otteeseen on ollut tilanne, jossa olen miettinyt, josko siirtyisi vähän kauemmas Savosta, paljastaa Penttinen.
- En ole kuitenkaan koskaan käyttänyt managerin palveluita, enkä ole koskaan pyrkimällä pyrkinyt ulkomaille. Näin jälkeenpäin ajateltuna se kenties olisi ollut hyväkin vaihtoehto.
Kotimaan rajojen sisäpuolella Penttinen on useaankin otteeseen poistunut Savosta. Uransa tähänastiseksi huippukohdaksi hän nimittää neljän vuoden mittaisen pestin Hurrikaani Loimaassa. Kolmella kaudella neljästä saavutuksena oli SM-mitali: kaksi hopeaa ja yksi pronssi.
- Myös Pielaveden Sammon kanssa voitettu pronssi 2017 ja 2018 tuntuivat hyvältä. Meiltä kun ei tuolloin odotettu mitalia.
 
Tämän kauden Savo Volley on Penttisen mukaan hieno sekoitus kokemusta ja nuoruutta.
- Vaikka minulla on 500 ottelun kokemus ja nuorilla pelaajilla on otteluita vähemmän, se ei kuitenkaan tarkoita, että nuorilta puuttuisi kokemusta, tähdentää Penttinen.
- Meillä on sopivasti erilaisia pelaajia; jokaiselta löytyy jotain, millä hän pystyy auttamaan joukkuetta.
Savo Volley on asettanut tavoitteekseen sekä Mestaruusliigan voiton että Suomen cupin voiton.
- Liigassa on pari kolme muutakin joukkuetta, jotka ovat ilmoittaneet tavoitteekseen mestaruuden. Mestaruus ei kuitenkaan tule puhumalla, vaan sen eteen tulee tehdä töitä.
 
Petteri Penttisen ura miehen itsensä kertomana:
 
 
Petteri Penttisen liigaura alkoi räväkästi kultamitalilla, kun hän kuului kasvattajaseuransa Pielaveden Sammon joukkueeseen kaudella 2004-2005.
- Se kausi oli enemmän sellaista liigapelien haistelua ja totuttelua, sanoo Penttinen.
- Olin Sergei Ivanovin aisaparina, enkä juuri päässyt kentälle muutamaa palloa lukuun ottamatta.
 
Liigaura jatkui Sammon vuoden jälkeen Muuramessa kahden kauden ajan. Noina vuosina ei joukkueelle juuri tullut menestystä, mutta tuollooin parikymppinen Penttinen muistelee aikaa nyt kuitenkin lämmöllä.
- Valmentaja Juha Ylitalo oli minun liigaurani kannalta merkittävä. Minulle jäi erittäin hyvät fiilikset hänen valmennuksestaan – treenailimme jopa kahdestaan hänen kanssaan passarin tehtäviä, muistaa Penttinen.
- Toisella Muuramen kaudella saavutimme jo voittojakin, ja se tuntui jopa vähän ihmeelliseltä.
 
Muuramesta tie vei kohti itää, kun Jani Säisä houkutteli Penttisen Joensuuhun Mutalan Rientoon.
- Pystyin jatkamaan siellä fysioterapeutin opintojani, ja vaimonikin pääsi Joensuuhun opiskelemaan, perustelee Penttinen siirtoaan.
- Joensuussa lisäksi panostettiin selkeästi lentopalloon, ja tunnelma urheilutalolla oli mainio. Oman peliuran kannalta oli tärkeää päästä pelaamaan myös voittavaa lentopalloa.
Riento ei kuitenkaan missään vaiheessa päässyt puolivälierää pidemmälle, ja se jäi hieman Penttistäkin kismittämään.
- Se harmittaa oikeastaan vieläkin, että sekä taustajoukkojen ja joukkueen panostuksista huolimatta emme koskaan sen pidemmälle päässeet. Hyvät muistot ovat kuitenkin sekä Muuramen että Joensuun ajoista.
 
Sitten alkoi jakso, jonka Penttinen sanoo ainakin toistaiseksi olevan lentopallouransa kohokohta.
Hurrikaani Loimaa pestasi Penttisen passarikseen kaudeksi 2010-2011, ja heti toisella kaudella jättipotti oli lähellä.
- Pääsimme finaaliin, ja hävisimme VaLePalle ottelut 3-4 joista viimeinen päättyi meidän 2-3 –tappioon, Sanoo Penttinen.
- Kyseessä oli kuitenkin seuran ensimmäinen mitali, ja se oli Loimaalle erittäin iso ja tärkeä asia. Se lievitti hieman tappion tuskaa.
Seuraavana vuonna tavoitteena oli luonnollisesti Suomen mestaruus, mutta saavutuksena oli jälleen hopeatila.
- Saavutus oli hyvä, mutta samalla se oli pettymys.
Kolmas Hurrikaanivuosi toi Penttiselle SM-pronssia.
- Oli hienoa olla mukana kehittämässä Loimaan lentopalloa. Oli mukava tehdä se, mihin Joensuussa emme pystyneet. Loimaalla lentopallo oli isompi asia kuin vain lentopallo.
 
Loimaalla Penttinen pystyi olemaan täysipainoisesti lentopalloilija. Pronssikauden jälkeen yhteistyö kuitenkin tuli päätökseensä, ja vaihtoehtoja piti etsiä muualta.
Yksi kiinnostava tarjous tuli Kuopiosta, missä oli perustettu LEKA Volley.
- Pääsimme perheen kanssa lähemmäksi isovanhempia, ja LEKAn projekti tuntui mielenkiintoiselta. Niinpä tulimme takaisin Savoon.
LEKAn valmentaja Lauri Hakala toi Penttisen passarityöskentelyyn paljon uutta.
- Ajattelin silloin, että voin vielä kehittyä pelaajana. Hakala toi passarin työkalupakkiini paljon uusia työkaluja.
Tuolla kaudella Penttinen kutsuttiin myös maajoukkuetehtäviin – hän pelasi Suomen väreissä kaikkiaan viidessä ottelussa.
 
LEKA-vuoden jälkeen Penttinen aloitti seuraavan kauden Maaningan Mahdin ykkössarjaporukassa, mutta palo liigakentille oli vielä kova. Siihen mahdollisuus löytyi jälleen Joensuusta, missä Riento kaipasi hänen palveluksiaan. Joensuussa Penttinen vietti vuoden – menestystä ei tullut, mutta karsintojen kautta Riennon liigapaikka kuitenkin säilyi.
Kuopiosta käsin Joensuussa käyminen osoittautui kuitenkin liian raskaaksi. Kun seuraavan kauden alla tuli eteen valinta joko muuttaa Joensuuhun tai löytää pelipaikka lähempää, tuli – hieman yllättäen jopa – puhelinsoitto Timo Perälältä, joka houkutteli Penttisen Pielaveden Sampoon.
- Olin Mart Keelin aisaparina haastajan asemassa, mutta sain vähitellen lisää peliaikaa. Varsinkin Andrus Raadikin kanssa löysimme mukavasti yhteisen sävelen.
- Saavutimme Sammossa kaksi pronssia, vaikka tavoitteet olivatkin vähän korkeammalla. Oli hienoa päästä saavuttamaan kasvattajaseuralle jotain. Pronssit lämmittävät mieltä.
 
Syksyllä savolaisella lentopallorintamalla kuului kummia: Pielaveden Sampoa ja LEKA Volleytä oltiin sulattamassa yhteen, ja näin syntyi Savo Volley.
- Tunteet olivat ristiriitaiset. Pettymys tuli siitä, että Sammon liigataival loppui – ainakin toistaiseksi – ja olin ajatellut, että lopetan peliurani samassa paidassa kuin olin sen aloittanutkin, muistelee Penttinen.
- Toivuttuani ”alkujärkytyksestä” ymmärsin, että tarkoituksena oli oikeasti kehittää tämän alueen lentopalloilua ja tehdä asioita hieman eri tavalla. Ympäristön muutos on ainakin minulle henkilökohtaisesti tehnyt aina hyvää, ja uskoin, että se toimisi tässäkin asiassa laajemmassa mitassa.
Näin Penttisestä tuli Savo Volleyn historian ensimmäinen passari.
 
Ensimmäisen kauden jälkeen Penttisen ja Savo Volleyn tiet erosivat vuodeksi. Penttinen piti kuitenkin pelituntumaa yllä Ykkössarjan Kyyjärven Kyky –seurassa.
- Joulun alla tuona vuonna tuli kysely Rovaniemeltä tulla pelaamaan sinne. Kutsu lämmitti mieltä, kun totesin, että vielä minulle olisi käyttöä. Pohjoiseen lähtö ei kuitenkaan sopinut kuvioihini sillä hetkellä – polveni oli juuri leikattu, eivätkä perhekuviot olisi onnistuneet.
 
Savo Volleyn kolmas – nyt meneillään oleva – kausi tarjosi Penttiselle jälleen hommia, mutta nyt selkeästi erilaisessa roolissa. Nuori Fedor Ivanov on selkeästi valloittanut joukkueen ykköspassarin paikan, ja Penttiselle oli tarjolla kakkospassarin virka.
- Oli helppo päätös pelata vielä liigassa, kun saimme kasaan mukavan paketin lentopallon, työn ja perheen kannalta. Tehtäväni on auttaa ja tukea Fedeä. Tulokset ja peliesitykset kuitenkin ratkaisevat, kumpi pelaa, ja en ole lainkaan haudannut vielä ajatusta olla ykköspassarikin, heittää Penttinen haastetta Ivanoville.
 

Jaa uutinen